keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Päiväkoti Laivurin kevätjuhla

Tässä kaupunginosassa on aika monta päiväkotia, koska alueella asuu paljon lapsiperheitä. Meidän talossammekin toimii yksi ja lisäksi yksi ryhmäperhepäivähoidon yksikkö. Koska talomme päiväkodissa ei ole nyt muutamaan vuoteen enää ollut esikouluryhmää, on kahtena vuotena peräkkäin meidän eskarilaiset saatettu koulun lähellä olevaan Laivuriin.
Laivurista kuulee "kylällä" puhuttavan pelkkää hyvää. Se jo kertoo jotakin päiväkodin ilmapiiristä, että sama henkilökunta tekee hedelmällistä työtä yhdessä vuodesta toiseen. Laivuri on siinäkin mielessä positiivinen poikkeus helsinkiläisten päiväkotien joukossa, että siellä ruoka valmistetaan paikan päällä. Sen kyllä sitten lastaan kotiinhakeva vanhempikin kuulee, että päivä toisensa jälkeen ruoka on ollut erittäin hyvää. Tiedän ruokaa näkemättä ja maistamatta, että meidän eskarilaiset ovat saaneet monipuolista, terveellistä ja maukasta ruokaa.
Harvassa perheessä syödään joka päivä yhtä esimerkillisesti.

Tänä iltana soin Tirtetalle mahdollisuuden päästä kurkistamaan päiväkodin juhlahetkeen. Hän suorastaan imi laulut, leikit ja tanssit. Neljävuotiaan kiinnostus oli herpaantumaton. Kun joku ohjelmanumero loppui, hänellä oikein jaloissa kipristeli, kun olisi tehnyt mieli päästä toisten mukaan esittämään.
Esitysten teemana oli kesä ja meri ja juhlahuone oli koristeltu kullankeltaisin auringoin ja keltaiset ohuet kankaat katonrajassa olivat kuin auringonsäteitä.

Päiväkodin lapsiryhmän istuessa esimerkillisesti paikoillaan juhlassa, he näyttivät suurelta sisarusparvelta.
Monet lapsista olivat viettäneet useamman vuoden elämästään tässä päiväkodissa ja yhdeksi vuodeksi esikouluun tulleet olivat myös sulautuneet joukkoon. Ryhmä toimi niinkuin iso joukko siskoja ja veljiä, toisiaan huomioiden.

Minulle lasten juhlat ovat aina sikäli hankalia, että minulla on taipumus liikuttua kovasti. Lapset eivät aina ymmärrä, "mitä järkeä on itkeä kevätjuhlassa". Ehkä lapsen varttuminen, taitojen karttuminen, persoonan kypsyminen, elämänilon loiste on niitä asioita, jotka saavat silmät kostumaan. "Kirsikkapuiden alla" -laulun aikana alkoi tehdä kuivat silmät tiukkaa jo muillakin vanhemmilla.

Eskarilaisen todistuksessa luki:
"Lapsenmieles iloinen ja avoin
mukanasi vie
minne kulkevikin elämäsi tie".

Pieni ja hyvin kaunis virstanpylväs on kuusivuotiaan elämässä saavutettu.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, onko joku muukin kuka liikuttuu lasten juhlissa!!! Mulla on eräänkin kerran kyynel vierähtänyt silmäkulmasta kun ne ihanat lapsukaiset laulavat sielunsa kyllyydestä ja antaumuksella niin onnellisena laulunsa. T:Päkkänä

    VastaaPoista
  2. Itse en kestä ollenkaan esim. Suvivirttä. Mutta oikeastaan minun piti kommentoida vanhempia juttujasi. Me myös asumme suhteellisen ahtaasti kaksiossa kaupungissa kolmen lapsen kanssa. Ja haaveilisin tähän vielä neljännestä lapsesta jos uskaltaisin... Olen saanut teksteistäsi voimaa ja rohkeutta. Kiitos siitä.
    (blogini on osoitteessa www.huushollistadissa.blogspot.com)

    VastaaPoista
  3. Täällä kolmas liikuttuja, paitsi että minulle tippuu kyyneleet jo tekstiäkin lukiessa, eikä senm tarvitse olla edes kovin koskettavaa. Itkijämummo, ei voi mitään. - Juhla oli varmaan upea kokemus kaikille.

    VastaaPoista
  4. Miten kauniisti eskarilaiset osaakaan esittää!:)Saman saan kokea tänä iltana,eskarilaiseni päiväkodissa pidetään pihajuhlat,jos sää sallii ja teemana on vihreä väri.Syksyllä lapseni siirtyy toiseen eskariin vuodeksi vielä...

    VastaaPoista