sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ei niin mukava työvuoro

Syy, miksi mieheni hälytettiin eilen illalla lyhyellä varoitusajalla töihin ja aloittamaan ajoa Elielinaukiolta, ei ollut ollenkaan iloinen. Vuoron edellinen kuljettaja oli hakattu henkihieveriin ja on nyt Töölön sairaalassa.
Jokainen tämän hakatun kuljettajan kollega tietää, että yhtä hyvin saattaisi itse olla samassa tilanteessa.

Varmaan illan jääkiekko-ottelu oli sekoittanut kannattajatahojen "hormonitasapainoa", koska erittäin aggressiivisia matkustajia oli riittänyt koko yöksi harvinaisen paljon. Ja kuten arvasinkin illalla, suurin ärsyyntymisen aihe oli jälleen kerran matkan maksaminen. Aika suoraviivaisia, tiukkoja toimenpiteitä oli  työn hoitaminen vaatinut kuljettajilta. (Lue: jos rahaa ei löydy, ei sinun matkustamankaan pidä)

Me aikuiset täällä hiljaa mielessämme rukoilemme sairaalassa olevan kuljettajan puolesta.
Lapsia suojelemme liialta tiedolta.

31 kommenttia:

  1. Voi Ei, arvasin että sinun mieshesi oli juuri sinne hälytetty vuoroa ajamaan. Nuo nuoret ovat niin ylimielisiä nykyään, maailman napoja.

    Ei muuta kuin toivoa sinne Töölöön sairaalaan ja hiljaisia rukouksia.

    Miehellesi voimia ja lepoa, Tirlettan hellää hoivaamista. ♥♥

    VastaaPoista
  2. Eksyin blogiisi Peikkotytön Hannan kautta. Sinulla on kiva blogi! Tulen toistekin kylään. Blogini http://tinnu.vuodatus.net

    VastaaPoista
  3. On sinulla varmaan ollut koko yön sydän sykkyrällä ja kädet ristissä. Olette te rohkeita!

    VastaaPoista
  4. Luin kanssa aamulla lehdestä tapahtumasta ja ajattelin, että miksi? Kyllä tämä maailma on julma paikka.
    Kyllä minulla olisi yöunet hävinnyt jos mieheni olisi paikalle passitettu.

    VastaaPoista
  5. Kaikkea hirveyksiä sitä sattuu, ei voisi uskoa todeksi ollenkaan. Toivottavasti yövuoro meni hyvin ja toivottavasti sairaalassakin kuski vielä toipuu.

    VastaaPoista
  6. Sain vasta aamulla miehen kotiutuessa tietää edellisen illan tapahtumista. Ei mieskään töihin lähtiessään tiennyt, mistä tilanteesta joutuu auton vastaanottamaan.

    VastaaPoista
  7. Heippa, Tanja
    tervetuloa mukaan, käyn kylässä Tinnulla.

    VastaaPoista
  8. Just avasin tietsikan ja huomasin uutisen. Pelko kouraisi oikein tosissaan ja piti tulla heti tarkistamaan, että eihän se teidän isäntä vaan ollut... Kamalia tuommoiset tapahtumat, sairaalassaolija mielessä ja voimistavia ajatuksia yritetään lähetettää.

    VastaaPoista
  9. Voimia pahoinpidellylle kuljettajalle ja hänen perheelleen! Kurja tilanne lähteä tuommoisessa töihin vaikka töihin meno sinänsä onkin ilo.

    VastaaPoista
  10. huh huh,kaikkea sitä pitääki joutua rehellistä työtä tekevien kokemaan:(

    VastaaPoista
  11. Uutisia luinkin aiheesta. Käsittämätöntä että monet ammatit on tullut tosi vaaralliseksi tänä päivänä. Ihan perusammatit, joissa ei ikinä ennenmuinoin oisi uskonut tapahtuvan tälläistä.

    VastaaPoista
  12. Minulla on koko päivän ollut aika apea mieli ihan siitä ajatuksesta, että yhtä hyvin sen kuljettajan tilalla olisi voinut olla mieheni ja lasteni isä.
    (tulipa tässä isäkin julkisesti tunnustettua..)
    Eihän sellaisten ajattelu mitään muuta, mutta ainakin olemme miehen kanssa kertailleet tänään työturvallisuuskoulutuksessa painotettuja asioita.
    (Esim. epävarmassa tilanteessa ei saa poistua ratin takaa, vaan pitää hälyttää apua)
    Aika kyllä tuo helpotusta kurjaan oloon.

    VastaaPoista
  13. Voihan harmitus! Myös täällä Nokialla oli kolme kaverusta hakannut taksikuskin nyt viikonloppuna, kun oli tullut maksun aika.Vaarallisen työn lisää pitäisi maksaa.

    VastaaPoista
  14. Miun sisko ajaa bussia juuri siellä, missä kuski hakattiin. Siskoni ei onneksi eilen ollut töissä, vaan täällä hautajaisissa, turvassa...

    VastaaPoista
  15. Pahoinpidelty kuski on läheinen ystäväni ja meillä ystävillä on nyt hätäkeräys käynnissä hänen auttamisekseen. Hänkin on isä. Lisää tietoa blogissani http://kirjuri.vuodatus.net

    VastaaPoista
  16. KIITOS PALJON LINKISTÄ!

    Levitän tietoa tahollani, koska tapaus on saanut paljon ihmisten myötätuntoa ja huomioita.
    Nyt ymmärrän, miksi meillä mieheni kanssa on ollut niin suuri rukoustaakka sydämellä tämän tapauksen johdosta.
    Nyt alan rukoilla Jumalalta suurta ihmettä.
    Jos näet Mikaelin puolisoa, kerro halauksen kera mukanaolomme terveiset.

    VastaaPoista
  17. Nyt vasta tarkemmin luettuani ymmärsin, että keräys on perheen saamiseksi yhteen! Eli halaus on vielä matkan päässä.

    VastaaPoista
  18. Kiitos, arvostamme ja Jumalakin arvostaa apuanne :-) Välitän netin kautta virtuaalihalauksen ja tiedon avustasi Mikaelin vaimolle.

    Ei se oikeakaan enää pitkän matkan päässä ole, sillä niin hyvin keräys on jo tuottanut :-) Perhe on joutunut elämään erossa netin ja miehen Filippiinien matkojen varassa syistä joihin me etuoikeutetut eurooppalaiset emme muissa yhteyksissä joudu törmäämään - eli tänne ei niin vaan pääsekään jollei ole rikkaan maan kansalainen, ei edes lomalle! Nyt kun heillä on yhteinen lapsi ja hänelle puolen vuoden byrokratian jälkeen saatiin Suomen kansalaisuus, muutkin ovat tervetulleita... mutta ilman tragediaa tämä olisi tapahtunut vasta kesällä, niin kauan oleskelulupahakemusten käsittelyssä olisi muuten mennyt.

    VastaaPoista
  19. Kiitos kaikille onnentoivottelijoille! Ja sinulle Sirkku, kuten miehellesikin, joka jatkoi minulta kesken jäänyttä vuoroa. Tällä hetkellä olen kuntoutuksessa, ja vielä elää töihinpaluukipinä rinnassa, tai no, "kipinä"ksi sitä kutsuin, mutta iso liekki se on. :) Onneksi tapahtuneen vuoksi vaimoni ja hänen lapsensa oleskelulupa-asiat meni jonon ohi, joten pääsivät tänne Suomeen kohtuu pikaisesti sen jälkeen.

    Kuulin jo, että kesän loppuun mennessä pääsisin kotiin; toivon vain, että meille löytyy asunto ennen sitä (etsimme kaksiota tai kolmiota kävelymatkan päästä Ruhasta), kaupungilta, Satolta tai VVOlta. Voin kuvitella myös HelB:in työsuhdekämpässä asuvamme, mutta niitten haku saa luvan odottaa kunnes pääsen pois tästä sairaalakierteestä. :)

    VastaaPoista
  20. Sanon tuohon, että WAU Mikael, sinä ja upea perheesi!
    Voi tosiaan olla viisaampaa hakea muuta kuin työsuhdeasuntoa, niin on asunnon pysyvyys ainakin taatumpi. Muistelen, että nykyään taitaa olla jotakin vuosirajoituksia siihen, kuinka kauan voi asua työsuhdeasunnossa HelBillä.
    Jos et ole jo toimittanut, niin pyydä ihmeessä lääkärintodistus liitteeksi asuntohakemukseen.
    Hyvää kesänjatkoa Sinulle ja perheellesi. Toivottavasti kaikki asiat järjestyy ja vaimosikin otetaan suopeasti vastaan uudessa kotimaassaan.

    VastaaPoista
  21. Sirkku: Tähän asti ainakin on vaimoni otettu vastaan ihan hyvin. :) Tiedä sitten miten jatkossa...

    Tuota työsuhdeasuntoa mietin lähinnä sitten, kun täältä Laaksosta pääsen ja jos sairaalan sosiaalityöntekijä ei ole onnistunut kiirehtimään meille siihen mennessä asuntoa.

    Ihan kivat 10 kuukautta sairaalassa ja saikulla... Toivottavasti pääsen täältä jo pian enkä vasta elokuun lopussa! :)

    VastaaPoista
  22. Kun pääset kotiin, teillä on sitten loppuelämä aikaa miettiä tulevaa.
    Lapset tarvitsevat vakautta ja tuttuja ihmisiä ympärilleen ja vaimosikin ehtii suomenkielenkursseille. Aikanaan hänkin, niin halutessaan, löytää mukavaa työtä tai mielekkään opiskelupaikan. Nyt asioiden tärkeysjärjestys on selvästi tämä, että Sinä kuntoudut, perhe saadaan kasaan ja tavallinen arki löytää uomansa.
    Kun työmaalle pääset takaisin, sielläkin on mielenkiintoisia uusia haasteita luvassa halukkaille. Lentokenttälinjoille tarvitaan paljon kuljettajia ja kielitaitoiset ovat tietysti etusijalla.
    Hyvää jatkoa edelleen,,

    VastaaPoista
  23. Sirkku: Varmaan on haasteita tiedossa, mutta onneksi on kohtuu tuttuja linjoja noi lentokenttälinjat, kun Veolialla olin yhden kesän yli ennen kotiutumistani HelB:lle. :)

    Tärkeintä nyt on se kotiinpääsy, koska sillä tavalla pääsen viettämään aikaa perheeni kanssa huomattavasti enemmän kuin ollessani täällä. Sitten kun sairasloma lakkaa (näillä näkymin marraskuun lopussa) onkin minulla edessä Ruhan linjojen uudelleenopettelu... Ennen kuin palaan takaisin ajamaan niitä linjoja, lisättynä lentokentän linjastolla. :)

    VastaaPoista
  24. Mitkä alat kiinnostaa sun vaimoa?

    VastaaPoista
  25. Sirkku: Noin vuoden opinnot jäljellä, kunnes valmistuu sairaanhoitajaksi. Saa nähdä kauanko kestää suorittaa se loppuun täällä... Ainakin sillä alalla riittää töitä tehtäväksi, ihmiset kun vanhenevat. Poikamme keskeytti aikoinaan opinnot, nyt odotellaan ja katsotaan koska voisi jatkaa sitä, saadakseen tutkinnon suoritettua. :)

    VastaaPoista
  26. Eipä ole sitten pelkoa, että kun tulee tarve siirtyä työelämään, joutuisi työtä etsimään. Nyt on hoitoalalla Helsingissä sellainen työvoimapula, että työntekijä voi valita, missä töitä tekee ja millaisia vuoroja. Joskus oli sellainen aika, että hoitajan piti ottaa se työ, mikä tarjolla sattui olemaan.
    Minulla on 25 vuotta vanha perushoitajan tutkinto, mutta eipä näytä yhtään todennäköiseltä, että joutuisin työpaikkaa etsimään ts. en kerkiäisi missään välissä työmaalla piipahtamaan. Eipä silti, ei ole kauhea ikävä työelämän haasteisiin ollutkaan.
    Kotihaasteet riittää.
    Muuten, jäikö Sinulle onnettomuuden jäljiltä mitään sellaista fyysistä vaivaa, johon joutuisit syömään särkylääkkeitä? (eli säilyikö "luut ehjänä"?)

    VastaaPoista
  27. Sirkku: Ihan ehjänä säilyi luut, muistin puolella lähinnä esiintyy ongelmia, en muista mitään sitten viime elokuun kunnes siirryin Synapsiaan, tai no, en mitään ellei ole valokuvaa verestämässä sitä muistia. Muuten olen kyllä ihan kunnossa jo nyt, ainakin omasta mielestäni, mutta Laakson lääkärit eivät vielä päästä täältä ulos. Taitavat heillä olla eri mielipiteet asiasta kuin minulla... No, muistiongelmia vielä esiintyy, mutta eiköhän ne selviä vähitellen. :)

    VastaaPoista
  28. No niin, alalle paluu ei tule tapahtumaan, siihen olen työkyvytön lääkärien mukaan. Kesällä vielä puhetta oli takaisin töihin pääsemisestä lääkäreiden suunnalta, miksi kommenttini ovatkin sitä aikaa odottelevia, nykyään kutsuu työkyvyttömyyseläke kohtuu nopeasti... Tiistaina sosiaalihoitajan juttusille pistämään papereita sitä varten kuntoon...

    VastaaPoista
  29. Olipa, Mikael, mukava kuulla kuulumisiasi, koska olet hyvin usein mielessämme, kuten koko perheesi. (Sinulla on muuten hyvä äiti.)
    Kyllä sinä aika pian saat uutta haastetta elämään ja asiat alkaa sujua, tosin toisella tavalla, kuin olimme ajatelleet. Olimme kyllä toivoneet työhönpaluutasi.
    Uskon, että eläke on kuitenkin asiallisen suuruinen, ettei ainakaan suuremmat taloudelliset huolet pääse arkeasi hankaloittamaan. Toivottavasti saat korvauksia myös talon vakuutusyhtiöltä.
    Tärkeintä, että olet hengissä ja mielesi on vahva.
    Siunausta Sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  30. Anteeksi, Mikael, että poistin viimeisimmän kommenttisi. Ajattelin, että täältä voi kertomasi tiedot joutua "ilkeisiin" käsiin. Tällä tekstillä käy edelleen paljon lukijoita.
    Vieläkö kuntoutus jatkuu, vai oletko päässyt jo kotiin? Selvästi lääkärit haluavat pelata varman päälle ja seurata tarkasti, kuinka kuntoutumisesi etenee. Toivottavasti mediakin jättää sinut vähitellen rauhaan.

    VastaaPoista
  31. Ei se mitään, että poistit sen. En minäkään ole laittanut omaan blogiini näitä tietoja esille... :)

    Kuntoutus jatkuu vielä, katsotaan mitä tapahtuu kun tämä sairaala sulkee ovensa kuukauden päästä. Käsittääkseni olisin siirtymässä palveluasuntoon ainakin hetkeksi asumaan, mutta tosiasiassa haluaisin päästä kotiin vaimoni ja lasten luo...

    VastaaPoista